Tekoäly nopeuttaa viestintää, mutta laadukas tiedeviestintä vaatii aikaa, ymmärrystä ja eettistä harkintaa. Nopeus ei voi korvata ajattelua – vastuullinen viestijä työskentelee tiedon äärellä, ei sen ohi.
Tietokirjakahvilassa 29.4.2025 käyty keskustelu tekoälyn roolista tiedonjulkistamisessa nosti esiin ajankohtaisen kysymyksen: mitä tapahtuu laadukkaalle tiedeviestinnälle, jos tehokkuudesta tulee itseisarvo? Tekoälyyn liitetään usein lupaus nopeudesta ja vaivattomuudesta, mutta ehkä vastuullinen viestintä rakentuukin hitauden, harkinnan ja inhimillisen työn varaan.
Tietoa vai vain informaatiota?
Maailmassa tuotetaan päivittäin valtavia määriä dataa – arviolta 500 miljoonaa teratavua. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meillä olisi enemmän tietoa. Usein kyse on jäsentymättömästä informaatiosta, jossa faktat, tulkinnat ja mielipiteet sekoittuvat. Tiedeviestijän tehtävä on erotella olennainen epäolennaisesta, selittää, taustoittaa ja asettaa asiat laajempaan kontekstiin. Tekoäly ei tätä ymmärrystä kykene tuottamaan – se käsittelee sanoja, ei merkityksiä. Merkityksen antaminen on ihmisen keskeinen tehtävä myös tiedonjulkistamisessa.
Merkityksen antaminen on ihmisen keskeinen tehtävä myös tiedonjulkistamisessa.
Tiedonjulkistaminen ei ole vain muiden tuottaman sisällön esittämistä. Vastuullinen tiedonjulkistaminen on osallistumista tieteelliseen keskusteluun, sen avaamista laajemmalle yleisölle ja tiedon yhteiskunnallisen merkityksen esiin nostamista. Tämä edellyttää viestijältä ymmärrystä sisällöstä, yleisöstä ja eettisestä vastuusta.
"Thinking is writing" – ajattelu syntyy kirjoittaessa
Tiedeviestinnän laatu perustuu siihen, että viestijä on työskennellyt aineiston äärellä, pohtinut sen merkitystä ja ottanut vastuun sen esittämisestä. Nopeus ei ole itseisarvo – ymmärrys on.
Siirrämme entistä enemmän arkisia viestinnän perustehtäviä tekoälylle. Tekoälyn tuottama helppous ja tehokkuus voivat myös vaikeuttaa ymmärryksen kehittymistä. Esimerkiksi kun asiantuntija itse litteroi keskustelua, kokoaa artikkelia tai rakentaa narratiivia haastattelun pohjalta, hän samalla jäsentää ja syventää omaa ymmärrystään. Litteroinnin, tiivistämisen ja kirjoittamisen kaltaiset hitaat työvaiheet eivät ole tehokkuuden esteitä, vaan oppimisen ja oivaltamisen paikkoja. Tämän vuoksi esimerkiksi haastattelujen automaattinen litterointi tekoälyllä voi heikentää lopputulosta, vaikka säästäisi aikaa.
Eettinen viestintä tarvitsee aikaa ja avoimuutta
Tiedonjulkistamisen on perustuttava paikkansapitävään ja ymmärrettävään tietoon. Viestijällä on vastuu niin sisällön todenperäisyydestä kuin esitystavan selkeydestä. Siksi tarvitaan läpinäkyvyyttä tekoälyn käytössä, mutta myös rohkeutta puolustaa inhimillistä otetta: aikaa, keskittymistä, harkintaa. Tiedeviestinnän tarkoitus ei ole vain toistaa tietoa, vaan auttaa ymmärtämään maailmaa ja sen ilmiöitä. Se on hidasta työtä – ja juuri siksi korvaamatonta
Teksti: Henriikka Mustajoki, TJNK
Kuva: Wes Cockx & Google DeepMind / https://betterimagesofai.org
Tekoäly ja tiedonjulkistaminen -juttusarja:
Tekoälyn sietämätön keveys – miksi määrä ei korvaa laatua?
Jos kukaan ei viitsi kirjoittaa, miksi viitsisin lukea?
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
